14.7. PK-37 – TP-47 1-2 (0-1)
YOUNG GUNS
Starring
Frontline:Arthur Kane – Artur Konde, Jonathan Weiss – Joona Veteli, John Samuel as himself, Nicky – Niko Heiskanen, Russian Wall – Anatoli Bulgakov, Mark Fieldhead – Marko Ahonpää, Mike “the sheriff’s son” – Mikko Väänänen, Geronimo – Keijo Huusko, Stonela “The Captain” – Marko Kivilä, A.G. – Aleksi Gullsten, Arthur S – Artturi Sieppi. Reserve:Art “nuthead” – Artem Schekunov, W.G. – Waltteri Gullsten, Jacob – Jaakko Pyyny, Eamond Old – Iiro Vanha, Dirty Harry – Harri Nykänen. The bosses:O’leg – Oleg Eprintsev, Diego – Mika Lähderinne.
Elettiin jälleen niitä aikoja, jolloin jotain tiedettiin pian tapahtuvaksi. Alkuviikko oli mennyt suunnitelmaa harjoiteltaessa. Tai, suunnitelma nyt on kauniisti sanottu. Ryöstöretki se tulisi olemaan. Alkuvuosi ei ollut tuottanut satoa kotipellolta ollenkaan. Laariin oli kertynyt jo jonkun verran, mutta se kaikki oli anastettu vierailta mailta. Se oli pelin henki, ei siinä mitään väärää ollut. Pirullisia paikkoja, ne vaan olivat mitään hakea. Nytkin vastassa tulisi olemaan henkipatto nimeltään Diego ja hänen lähes voittamaton joukkonsa. Diego oli ollut aikanaan yksi meistä ja tiesi, miten toimia meitä vastaan. Vaarallinen, jopa pelottava legenda. Eipä meidänkään pomo mikään untuvikko ollut. O’leg oli ollut aikanaan Diegon pomo. Nyt O’leg oli kerännyt kasaan uuden porukan, porukan, joka tunnetaan Kaliforniasta itään, nimellä Young Guns. Taistelukenttä on nimeltään Sankariniemi. Lähellä tuota paikkaa on käyty taistelu, jonka tarinan kaikki tietävät. Se on tarina Sven Tuuvasta ja kenraali Sandelsista. Innoitusta tästä hakien, lähdettiin tekemään omaa tarinaa Sankariniemen ryöstöstä.
Kaikki alkoikin täysin toivotunlaisesti. Vastustaja joutui yllättyneenä vetäytymään tiiviimmäksi ryhmäksi lähelle omaa maaliaan. Saimme pari kulmaakin, ilman tulosta. Seitsemännellä minuutilla kapteenimme Kivilä haavoittui päähän. Yltäpäältä veren tahrimana hän suunnisti kohti huoltoamme, joka teki parhaansa tyrehdyttääkseen veren suihkinan. Side päässä kapteeni eteni uudelleen kohti tapahtumia. Tätä porukkaa johdetaan edestä, eikä luovutus ollut kapteenille vaihtoehto. Aleksi Gullsten, ehkä hurjin pyssymme, pääsi ampumaan, kun aloituksesta oli kulunut 20 minuuttia. Laukaus kimposi niukasti ohi kello kolmeen. Heti perään Marko Ahonpää oli lähellä puskullaan, mutta ei vieläkään. Ote oli tiukasti meillä, kunnes minuutilla 23 sai vastustaja 1. paikkansa.
33. minuutilla A.G. eteni oikeaa sivustaa, lähettäen kuulan kohti Keken päätä. Keke puskikin oikeaoppisesti maan kautta, mutta hieman liian jyrkästi, jolloin pallo kimmahti ylärimasta takaisin peliin ja siitä hirvittävään hässäkkään, joka loppui avustavan juoksuun kohti keskiviivaa maalin merkiksi. Ihan sama, mitä virallisesti tuosta kerrotaan, mutta Keke sen pallon sinne maaliin survoi. Maalin jälkeen, paikkoihin ensimmäisellä jaksolla, pääsivät vielä Joona ja Kivilä. Vastustaja sai avopaikan selkeään paitsioasemaan, mutta Konde maalilla selvitti tilanteen.
Toinen jakso alkoi hirvittävällä vastustajan paineella. Kävipä pallo meidän kädessäkin rankkialueella, ilman pilkkua. Pari minuuttia tästä, PK sai rajaheiton, jonka Mika Lähderinne puski suoraan takanurkkaan. PK:n paine hellitti ja loppupeli oli melko tasainen. Voitto-osuma syntyi ajassa 67 min. A.G. syötti Keken läpi, joka laukoi reilusta paristakympistä kovaa kohti maalia, pallon mennessä maalivahdin alta verkkoon. Loppupelissä saimme vielä muutaman maukkaan vaparin, kun Joona ja Allu vedettiin nurin. Lopun ilmakeskitys selvitettiin ja riemukas tulos oli tosiasia.
