​RAIMO ”RYMPPÄ” AARNI 1940-2026

RAIMO ”RYMPPÄ” AARNI

1940-2026

Yksi torniolaisen jalkapalloilun ikonisimmista ja näkyvimmistä hahmoista, Raimo Aarni menehtyi uudenvuodenpäivänä 85-vuotiaana. Raimo syntyi 19. toukokuuta 1940 Ylitorniolla, jonne perhe oli asettunut konduktöörinä työskennelleen Erkki-isän komennuksen myötä. Perhe muutti aikanaan takaisin Tornioon ja asettui asumaan ns. asemakaupungin alueelle. Erkin ja Nannin perheeseen syntyi kaikkiaan yhdeksän lasta, neljä poikaa ja viisi tyttöä.

Erkki Aarni oli intomielinen jalkapallomies - kuten useimmat Tornion seudun rautatieläiset. Heidän aloitteestaan järjestettiin uuden seuran, TP-47:n perustamiskokous Länsi-Pohjan Osuusliikkeen pääkonttorilla syksyllä 1947. Isän mukana perustamiskokouksessa olivat myös Aarnin perheen alaikäiset pojat, 17-vuotias Esa, 14-vuotias Jukka ja 12-vuotias Matti, jotka kaikki kirjattiin kokouksessa seuran perustajajäseniksi. Tiedossa ei ole, oliko 7-vuotias Raimokin kokouksessa mukana, mutta ainakaan perustajäseneksi häntä ei ole merkitty. Ehkäpä ikäraja oli vedetty peräti kymmeneen vuoteen tai sitten Raimo jätettiin kokouksen ajaksi kotiin Nanni-äidin hoiviin ja pienen Tuula-siskon seuraksi.

Aarnin veljekset liittyivät heti uuden seuran jäseniksi ja aloittivat pelaamisen seuran perustamassa nappulaliigassa ja juniorijoukkueissa. Jukka lopetti pelaamisen jo C-juniori-ikäisenä, mutta muut etenivät edustusjoukkueeseen asti ja pelasivat vuosien saatossa kaikkiaan satoja pelejä TP-47:n riveissä.

Maakuntasarjassa pelannut TP-47 eteni vuoden 1960 Suomen Cupissa aina semifinaalivaiheeseen asti. Syyskuussa vastaan asettui Pohjan stadionilla Suomen ykkösjoukkue, tuleva mestari ja Suomen Cupin voittaja Valkeakosken Haka. Kotijoukkueen kokoonpanossa oli nyt kolme Aarnia, Esa, Matti ja nuorin veljeksistä, Raimo. Haka oli odotetusti parempi, mutta vain maalein 3-1. Etenkin parikymppisen Raimon rohkeita otteita kiiteltiin tässä ottelussa kovasti ja hän nousi muutoinkin kauden aikana yhdeksi joukkueen avainpelaajista. Joukkue nousi syksyllä takaisin suomisarjaan.

1960-luvun alkupuolella menestys vaihteli ja joukkue seilaili suomisarjan ja maakuntasarjan väliä. Suomisarjaan palanneen joukkueen peli alkoi kulkea poikkeuksellisen hyvin kevätkierroksella 1965 ja keskikesällä joukkue oli mukana ihan lohkonsa kärkikahinoissa. Valmentaja Paavo Kivilompolo oli saanut joukkueen ryhmityksen ja tarkan lyhytsyöttöpellin uomiinsa ja tulosta syntyi. Kevätkierroksella joukkue ei hävinnyt ainoatakaan kotiottelua ja viimeisessä ottelussa kaatui jopa lohkon ehdoton nousijasuosikki OTP, 2 580 maksaneen katsojan todistaessa urotekoa Pohjan stadionilla. Raimo Aarnin panos oli erinomainen ja useimmiten joukkueen parhaina palkittiinkin Raimo ja muutaman vuoden nuorempi superlahjakkuus Martti Tolonen. Innokkaimmat kannattajat rohkenivat keskikesällä spekuloida jopa mahdollisella nousulla mestaruussarjaan.

Raimo, eli ”Rymppä” - millä nimellä hänet lähes yksinomaan tunnettiin palloilupiireissä, jatkoi koko 60-luvun TP:n edustusjoukkueen kärkihahmona, mutta hissiliike suomi- ja maakuntasarjan välillä alkoi turhauttaa taitavaa pelimiestä. Useampi seura oli iskenyt silmänsä tekniseen ja tarkasti pelaavaan Rymppään. Siviilityö kuitenkin rajasi siirtymisen vain pohjoisen seuroihin. Tilaisuus tuli, kun Kemin Into nousi karsintojen kautta mestaruussarjaan syksyllä 1969 ja halusi naapurikaupungin taitavan pelimiehen vahvistamaan joukkueen puolustusta. Siirtoasiat hoidettiin sopuisasti ja Rymppä sai seurakseen joukkueeseen toisenkin torniolaisen, Matti Pekkasen, joka siirtyi Intoon Karihaaran Tenhosta. Näin heistä tuli ensimmäiset torniolaislähtöiset pääsarjapelaajat.

Innon pudottua kauden päätteeksi mestaruussarjasta, Rymppä halusi palata saman tien kasvattajaseuraansa ja pelasi uransa viimeiset ottelunsa 1971.

Raimo Aarni teki työuransa pankkimaailmassa. Valmistuttuaan merkonomiksi Tornion kauppaoppilaitoksesta 1963, hän siirtyi työelämään. Pitkäaikaisin työpaikka löytyi Suomen Yhdyspankista. Eläkkeelle hän jäi vuosituhannen alussa Nordean Tornion konttorin johtajan paikalta.

Rymppä on jäänyt penkkiurheilijoiden ja pelikavereiden muistoihin taitavana, teknisenä ja äänekkäänä pelimiehenä ja alakerran johtajana. Meille 1950-ja 1960-lukujen pikkupojille hän oli yksi suurimmista idoleista joukkuetovereidensa Matti Porthanin, Martti Tolosen, Matti Myllyojan ja Mauno Hyvärisen ohella. Pankkiasiakkaat puolestaan muistavat hänet tarkkana, sanavalmiina ja nauravaisena liikepankin johtajana.

Vesa Junes